lauantai 2. maaliskuuta 2013

10 harhaluuloani elämästä kahden lapsen äitinä

Aiemmin olen kirjoittanut listan kymmenestä äitiyden harhaluulosta, mutten löydä sitä enää. Lisään sen tänne, jos sen vielä jostain saan kaivettua. Tähän listaan minua innoittivat omatahtoisen tyttölapsen syntymä ja arki kahden pienen kanssa.


1. "Meille ei tule mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista, vaikka saisimmekin tytön. En tykkää niistä väreistä enkä halua sukupuolittaa turhaan tyttöglitterkrääsällä."


Vaaleanpunaisia vaatteita saapuu vauvan ollessa vuorokauden ikäinen, ensimmäiset Hello Kittyt tulevat ristiäislahjaksi. No olkoon, nehän ovat lahjoja! Jokin menee minuunkin; täytyy ostaa pinnejä, ettei otsatukka mene silmille. Ja näissä nyt sattuu olemaan jotain kimalletta. Onhan se kiva nyt muutama mekkokin olla. Veljen vanhan tummansini-vihreän välikausihaalarin aion ottaa käyttöön kyllä; siihenhän voi ostaa pinkit asusteet.


2. "Opetan vauvan ja esikoisen heti sillä tavoin samaan rytmiin, että saan rauhallisen kahvihetken joka päivä päiväuniaikaan."


Esikoinen lopettaa päiväunet, kun olen tehnyt positiivisen raskaustestin. Taistelen päiväunia takaisin koko raskauden ajan ja uskon vakaasti tuloksiin. Usean kerran viikossa onnistuu, kun vain viitsin nähdä vähän vaivaa. Sairaalasta kotiuduttuamme vauva ja esikoinen menevät samaan aikaan päiväunille, ja me istumme parvekkeella kahvikupit kädessä ja kuuntelemme hiljaisuutta. Ensimmäisen ja viimeisen kerran.


3. "Vauva nukkuu paljon, ehdin tehdä esikoisen kanssa mielin määrin asioita!"


Vauva nukkuu paljon, jos pidän koko ajan sylissä, mielellään vähän hytkyn ja tarjoilen maitoa samalla.


4. "Nyt kyllä syön koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen terveellistä ruokaa ja pidän itseni kunnossa."


Suklaa oli silloin yllättävän hyvää eikä maku edelleenkään ole muuttunut.


5. "Meillä ei katsota mitään telkkaria tai dvd:tä, paitsi poikkeustapauksissa 20 minuuttia!"


Pikku Kakkonen alkaa 6.50 ja kestää melkein puoli yhdeksään. Siinä ajassa ehdin siivota, syöttää vauvan, tehdä aamiaista ja koomata kahvikupin kanssa. Myyrä-dvd kestää 50 minuuttia. Siinä ajassa ehdin imettää täydellisen rauhan vaativan vauvan, pukea hänet, hyssyttää vaunuissa uneen, koomata kahvikupin kanssa ja tehdä esikoiselle välipalan.


6. "Olen todella kärsivällinen ja rauhallinen äiti. Jaksan kyllä selittää ja odottaa, eihän meillä ole mihinkään kiire."


Olen pyytänyt nätisti viisi kertaa. Selittänyt kolme kertaa, että vauvaa väsyttää ja vauvalle tulee kuuma ja on päästävä ulos. Kuuletko, kuinka vauva huutaa jo tosi kovaa? Mennäänpä nyt. Esikoinen makaa edelleen lattialla ilman vaatteita ja kuljettaa pikkuautoa eteenpäin kilpikonnamaisella nopeudella. Eihän tässä ollut mihinkään kiire? NYT TÄNNE JA HETI, LÄHDETÄÄN ULOS!


7. "Pienen vauvan kanssa on tosi helppoa lähteä käymään jossain! Mitään ei oikein tarvitse ottaa mukaan, koska sehän vain syö ja nukkuu ja tärkein on äidin syli. Päästään esikoisen kanssa Muumimaailmaankin ja kaikkea!"


Muumimaailmasta muistan, että etsin sopivia imetyspaikkoja, kävelin ympäri laaksoa matkarattaiden kanssa, että vauva olisi nukkunut ja Muumimamman pannukakut olivat tavallisia lettuja. Tädin 65-vuotisjuhlista muistan, että pysähdyimme 1,5 tunnin automatkan aikana rauhoittelemaan ja ruokkimaan huutavaa vauvaa kolme kertaa, juhlien ajan hän nukkui olkapäälläni ja juhlien jälkeen loukkaantui ylenpalttisesta matkustamisesta ja itki kaksi tuntia. Nykyään on jo oikeasti mukavaa matkustaa.


8. "Ensimmäistä lasta puetaan aina liikaa, toisen kanssa jo osataan."


Edelleen rakettitiedettä. Mitkä fleecet ja villahaalarit ja sukkahousut milloinkin pitäisi laittaa?


9. "Kaikki sanovat, että toisen kanssa osaa jo olla rauhallisempi, itsevarmempi ja rennompi. Olen aivan varmasti edelleen stressissä kaikesta."


En ehdi stressaantua kovin turhista asioista. Olen rauhallisempi, varmempi ja rennompi äiti. Molemmille.


10. "Mitä, jos rakkaus ei oikeasti lisäännykään lasten myötä? Rakastanko molempia varmasti yhtä paljon?"


Ei hätää, kyllä se lisääntyy. Ja kyllä rakastan molempia yhtä paljon.

1 kommentti:

  1. Kylläpä huvitti näitä lukiessa :D. Niin totta! Tänään viimeksi ajattelin, että nytpä yrtän olla taas ihana täydellinen äiti ja kerhoon lähtiessämme kehottaa poikaa rauhallisella äänellä pukemaan päälle...kehotin ensimmäisen ja kolmannenkin kerran. Ei mitään reaktioita. Joten se illuusio herttaisesta äidistä romuttui taas siihen muutamaan kehotukseen, joka meni täysin kuuroille korville. Siitä se äänen volyymi taas sitten kasvoi ja päässä kihisi.

    VastaaPoista