10 asiaa, joilla raskaanaoleva (ehkä) ärsyttää muita

Päätin kirjoittaa edelliselle merkinnälle myös vastaiskun. Itselläni on vain pari lapsen tai lapsia saanutta kaveria ja he ovat minulle mentoreita ja esikuvia. Ne pari ystävääni, jotka myös ovat raskaana, ovat kullanarvoinen vertaistuki. Nämä ajatukset eivät siis ole ystävieni tai tuttavieni käytöksestä, vaan innoittajani olen kokonaan minä itse. Kirjoitan siis asioista, joita olen itsessäni huomannut tai joita voisin itselleni kuvitella, ja joiden voisin ajatella ärsyttävän muita.

1. Hormonit

Raskaanaolevalla on valtaisa määrä hormoneja, jotka vaikuttavat käytökseen ennalta-arvaamattomasti. Raskaanaoleva voi aloittaa aamunsa aurinkoisesti ja tehokkaasti, ärsyyntyä nollasta sataan kahdessa sekunnissa, kun paahtoleipä palaa, heitellä kaikki kodin leivät ympäri asuntoa ja itkeä sitten 40 minuuttia aiheuttamaansa sotkua ja pahaa mieltään. Etkä koskaan voi tietää, mitä uskallat sanoa, mitä sinun ei kannata sanoa, mitä sinun ehdottomasti tulisi sanoa ja miten sinun oletetaan ymmärtävän jokin asia.

Jos raskaanaoleva huutaa sinulle tunnin, sinun pitäisi vain ymmärtää, että hän on väsynyt ja kaipaa syliä ja lohdutusta. Et saisi missään nimessä suuttua siitä, että sinua haukutaan ja sinulle huudetaan aivan ilman syytä. Jos taas näet raskaanaolevan pitkästä aikaa ja haluat sanoa hänelle jotakin mukavaa mahasta, sinun pitäisi osata sanoa täsmälleen oikeat sanat, tai raskaanaoleva menee kotiin miettimään, mitä oikein tarkoitit sillä, että sanoit hänen mahansa kasvaneen isommaksi kuin viimeksi. Otapa siitä sitten selvää. Olisiko varminta kysyä raskaanaolevalta, mitä hän mieluiten haluaisi kuulla, jolloin hän voisi asettaa sanat suuhusi? Ja ehkä suuttua, koska et kuitenkaan tarkoittanut, mitä sanoit? Joskus raskaanaolevat myös kirjoittavat blogiin tai muuhun julkiseen foorumiin ja joudut lukemaan sieltä, että viimeviikkoinen hyvää tarkoittava kommenttisi koskien raskaanaolevan vointia olikin ilmeisesti itse pirun suusta.

2. Suljetut piirit

Jos miehiä yhdistää armeija, naisia yhdistävät raskaus, synnytys ja lapset. Jos samassa tilassa on naisia, joilla on kokemuksia ainakin joistain edellä mainituista, sisäpiiri on valmis. Naiset etsivät mukavan paikan ja keskustelevat päät yhdessä kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, olivatpa kyseessä kaverin illanistujaiset, pikkujoulut tai häät. Raskaanaoleva kertoo pahoinvoinnistaan niin antaumuksella ja pohtii synnytyksen kivunlievitystä, ettei edes huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Tähän piiriin voi olla vaikea saada kontaktia, mutta jos sitä yrität, sinulta todennäköisesti oletetaan, että osallistut raskautta, synnytystä ja vauvoja koskevaan keskusteluun jollain lailla. Et oikein tiedä, uskallatko vaihtaa puheenaihetta tai ylipäätään liittyä seuraan. Jos yrität puheenaiheenvaihtoa, saatat onnistua. Vastahakoisesti naiset kommentoivat jotain ja palaavat sitten edelliseen puheenaiheeseensa. Jos taas yrität osallistua keskusteluun, kadut todennäköisesti jo kaikista helpoimmankin kysymyksen esittämistä: "Niin monennellako kuulla sä nyt olet raskaana?" "Voi kauhee ku mä lasken kaiken aina raskausviikkojen mukaan..Ja niitä on nyt 26+4. Ootas kun mä lasken.. Öö.. Eli jos laskee yhdeksän kuukauden mukaan, oon kuudennella kuulla. Monet ei kuitenkaan tiedä, että raskaus kestää oikeasti kymmenen kuukautta, koska raskauskuukaudet on vaan neljän viikon mittaisia eli sen mukaan mä olen seitsemännellä kuulla!"Melko pian huomaat, ettet ole varma, haluatko sittenkään osallistua koko keskusteluun.

3. Vauva, vauva, vauva, vauva. Ja vauva.

Raskaanaolevan lempipuheenaihe on vauva ja kaikki siihen liittyvä. Seurassa, jossa on muita äitejä tai tulevia äitejä, tämä ei ole ongelma, sillä lempipuheenaihe on yhteinen. Raskaanaoleva yleensä kaipaa myös muita puheenaiheita ja haluaa tietenkin jakaa asioita kaikkien niidenkin ystäviensä kanssa, joilla ei vielä ole lapsia. Ja myös niitä asioita, jotka eivät lapsiin liity. Välillä raskaanaolevan on vain todella vaikea rajoittaa vauva-aiheesta puhumista, sillä juttua tulee kuin huomaamatta. Jos erehdyt kysymään raskaanaolevalta, onko hän jo hankkinut jotain vauvalle, hän kantaa eteesi kolme isoa pahvilaatikkoa ja esittelee jokaisen ostamansa vaatteen erikseen. Sinun tehtäväsi on hymyillä, nyökkäillä ja ihastella, kun hän näyttää viidettä valkoista bodya. Lisäksi hänellä on kuvasto, josta hän näyttää, millaiset vaunut ja turvakaukalo vauvalle ostetaan ja lukee sinulle tuoteselosteen sekä kertoo seikkaperäisesti päätösten perusteita. Lisäksi hän näyttää netistä kaikki kolmetoista pinnasänky- ja hoitopöytävaihtoehtoa kaikissa mahdollisissa väreissä ja kyselee mielipidettäsi. Varminta on kuitenkin pitää aina samasta tuotteesta ja epäillä saman tuotteen kestävyyttä kuin raskaanaolevakin, sillä muuten hän saattaa loukkaantua tai ahdistua eriävistä mielipiteistä (ks. kohta 1, hormonit).

Raskaanaolevalla on myös tapana kääntää jokainen puheenaihe liittyväksi vauvaan tai raskauteen, vaikkei hän sitä tietoisesti ajattelisikaan. Jos sanot: "Opiskelut ahdistavat." hän todennäköisesti vastaa "Siks mä päätinkin pitää välivuoden vauvan kanssa, että saa vähä paeta opiskeluja. Mut silti ahdistaa ku vauva painaa keuhkoja. Hih!" Ja usko pois, kaikki aiheet saa jollain lailla käännettyä vauvaan. Todennäköisesti raskaanaoleva ei tee sitä tahallaan. Voit hyvällä omallatunnolla kääntää aiheen takaisin siihen, mistä olit puhumassa, jos raskaanaoleva ei sitä itse tajua tehdä. Jos hormonit eivät jyllää voimakkaasti, hän ei välttämättä loukkaannu ja pystyy keskustelemaan opinnoistasi tai muista asioista normaalisti.

4. "Te ette tiedä mitään!"

Raskaanaolevalla on todennäköisesti asenne: "Jos et ole itse ollut raskaana, et voi ymmärtää, älä tule neuvomaan. On aivan eri juttu kokea tämä ITSE kuin lukea kirjasta." Sama voi toistua myöhemmässä vaiheessa: "Mä en kuuntele sellaista ihmistä, jolla ei itsellä edes ole lapsia, kun keskustellaan mun lapsen asioista!" Tämä on varmasti ärsyttävää ja loukkaavaakin, mutta jossain määrin myös totta. Ainakin se on totta, että suhtautuminen kaikkiin asioihin kokee jonkinlaisen muutoksen sitten, kun itse todella kokee raskauden ja äitiyden. Mielestäni tiesin ennen raskautta aika paljon jo kaikkea, olin perehtynyt ja luulin tietäväni mitä tapahtuu, mitä tulen ajattelemaan ja millainen tulen olemaan. Olin väärässä. Pian huomasin, etten ihan oikeasti tiennyt paljoakaan. Edelleen on varman aika paljon asioita, joista en vielä tiedä yhtään mitään, vaikka luulenkin voivani suunnitella synnytystä ja äitiyttä etukäteen. Raskausaikana joka päivä oppii jotain uutta omasta lapsestaan ja uudesta elämästä.

5. Valitus

Kun kysyt raskaanaolevalta, mitä hänelle kuuluu, vastaus voi olla jotain tällaista: "Kiitos hyvää! ... Nyt on kyl huomannut etten oikein saa öisin nukuttua, ja vauva potkii kipeästi kylkiluihin ja lyö virtsarakkoon ja verenpainekin on ollut koholla neuvolassa, vähän pelottaa onko raskausmyrkytys tulossa ja sit oon jotenki ollu vähän alakuloinen viime päivinä, johtuu varmaan lyhyistä yöunista ja kävely tekee kipeetä ja on hidasta ja synnytys pelottaa ihan tosi paljon! Mut siis muuten menee mainiosti! Ai ai ai, nyt supistaa."

Raskaanaoleva kertoo kaikki negatiiviset tuntonsa melko herkästi, oli niitä sitten paljon tai vähän. Raskaus on oikeastaan valitukseen oikeuttava tila, ainakin toisinaan. Ulkopuolisen korviin valitus saattaa kuulostaa hirmuisen ärsyttävältä: "Olisi nyt vähän positiivisempi, miksei se voisi vaan nauttia? Eikö se ole onnellinen, vaikka on raskaana?".

Olen myös joskus kuullut mielipiteen siitä, ettei minulla voi olla murheita/mikään huonosti koska olen kuitenkin raskaana ja saan lapsen. Nyt on pakko sanoa, että raskaus ei poista kaikkia murheita, joillekin se tuo niitä lisää esimerkiksi lapseen liittyvän huolen muodossa. Myös normaali elämä jatkuu raskausaikana, ja elämässä voi olla kriisejä kuten ennenkin, lapsen syntymäkin on yhdenlainen kriisi, vaikka iloinen asia onkin. Odottavan äidin paha mieli, kiukkuisuus tai murheet (ks. myös kohta 1, hormonit) eivät tarkoita, ettei hän haluaisi lasta tai olisi siitä onnellinen. Myönnän itsekin aiemmin ajatelleeni, että raskaanaolevan kuuluu olla 24/7 euforisessa onnellisuuden tilassa kaikesta ihanasta, mitä hänen elämässään on tapahtumassa enkä ole välttämättä ymmärtänyt, miksi joku on vaikuttanut kiukkuiselta/väsyneeltä/valittanut.

6. Puheenaiheet julkisella paikalla

Raskaanaolevien itsesensuuri saattaa olla toisinaan vähän hukassa. Monista ennen tuntemattomista ja vieraista asioista on tullut yhtäkkiä tuttua ja jokapäiväistä rutiinia, joka kuuluu raskauteen ja lapsen saamiseen. Kun raskaanaolevat tapaavat kahvilassa/kauppakeskuksessa/ravintolassa, he saattavat estoitta vaihtaa ajatuksia monesta sellaisesta asiasta, josta he eivät ennen raskautta olisi edes kuiskineet. Voi olla oikein mukava juoda kahvia tai syödä kerrosleipää naisten vieressä, joiden puheenaiheet liikkuvat inhorealismin asteella, mutta he eivät ajattele sitä itse. "Kyl mullakin sitä valkovuotoa tulee todella paljon enemmän kuin aikaisemmin. Se on aika sellasta venyvää ja välillä oon sit miettiny et oisko se limatulppa jo irronnut.. Ja mä oon nyt sit sitä välilihaa aina iltaisin hieronut öljyllä, ettei ainakaan sit peppuun asti repeis synnytyksessä! Ja sit oon vähä miettiny, et ottaisinko mä sen peräruiskeen vai en. Olis kyl niin kiva jos suoli tyhjenis ihan itestään ennen ku menen synnyttämään".

7. Synnytyksen käynnistyminen

Olen usein ihmetellyt, miksi kaikki tuijottavat minua niin kauhuissaan, jos käyn vaikkapa yliopistolla syömässä tai kirjastossa kahvilla. Kai nyt joku muukin opiskelija on joskus poistunut kotoa raskaana? Joskus saan samanlaisia katseita myös kaupungilla. Olen tullut siihen tulokseen, että monia saattaa ahdistaa iso vatsani, jonka kanssa raivaan tietä eteenpäin. Jos he ovat vielä sattuneet kuulemaan, kun olen sanonut "Oho, nyt tuli supistus!", heillä on mielessä ehkä vain yksi asia: "Ei kai tuo aio tohon synnyttää? Joudunko minä sitten kätilöksi? Eikö ne vois olla sairaalan ovella jo odottelemassa kun maha alkaa tuolla tavalla kasvaa?"

8. Itsekkyys

Raskaanaoleva muuttuu usein hyvin itsekkääksi saatuaan tietää sisällään kasvavasta uudesta elämästä. Tai oikeastaan itsekkyys ei ole oikea sana. Enää ei olekaan kyse vaan omasta itsestä, vaan meitä onkin kaksi. Minun on huolehdittava myös omasta lapsestani. Ja oman lapsensa puolestahan tekee mitä tahansa, eikö niin?

Ystävistä saattaa kuitenkin tuntua, että tuttu ihminen on muuttunut toisenlaiseksi ja ajattelee vain itseään. Usein toistuvat vauvapuheet ovat varmasti yksi syy tähän ajatukseen (ks. kohta 3, vauva, vauva, vauva jne.), mutta ystävän luonne saattaa myös tuntua muuttuneen. Ennen niin paljon muita ajatteleva ja itsensä taka-alalle jättävä ystävä sanookin yhtäkkiä hyvin suoraan, ettei kylään saa tulla yhtään nuhaisena, kieltäytyy lähtemästä jo kauan sovitulle festarireissulle, koska ei voi suojella vauvansa kehittyvää kuuloa millään lailla, ei halua matkustaa montaa tuntia julkisilla, sillä se tuntuu epämukavalta, tönii tupakoivat ystävät kauemmas ja vuoraa varoiksi kasvonsa huivilla ja peittää mahansa laukulla ja käsillään sekä määrää lounastreffien paikan sen mukaan, mitä kalaa hän voi syödä ja mitä ei.

Vaikka tämä saattaa tuntua oudolta, hämmentävältä ja ärsyttävältä muista, minusta on todella hyvä, jos tuleva äiti toimii näin, sillä siihen on hyvä syy. Kun ei ole vastuussa enää vain itsestään, täytyy osata ajatella lapsensa parasta. Lapsensa puolia voi opetella pitämään jo varhaisessa vaiheessa, ja usein se tuleekin luonnostaan.

9. Vaatimukset ja kysymykset

Edelliseen liittyen äidit ovat hyvin tarkkoja ja vaativia, kun on kyse omasta lapsesta. Raskausaikana äiti vaikuttaa suoraan omalla tekemisellään lapseen, ja miettii sitä joskus vähän liikaakin. Odottavan äidin ihmeelliset vaatimukset ja kysymykset saattavat saada varsinkin palveluammatissa olevien otsasuonet melko pulleiksi.

Hesburgerissa raskaanaoleva pyytää ranskalaiset ilman suolaa ja hampurilaisen vain puolikkaalla majoneesilla, sillä neuvolassa käskettiin vähentää rasvan ja suolan käyttöä puoleen nykyisestä. Kalatiskillä hän haluaa, että myyjä mittaa silakkafileen, sillä raskaana ei saisi syödä yli 15cm pituisia silakoita. Ravintolassa hän haluaa tietää, mistä lohikeiton lohi on kalastettu, ja hermostuu kun pakkausta ei enää löydy eikä kukaan ole edes pahoillaan.

Todistin taannoin kohtausta, jossa raskaanaoleva nainen tilasi tyytyväisenä hampurilaisannoksen ravintolassa. Kun hän sai sen eteensä, hän alkoi tutkia sitä tarkemmin ja teki tarjoilijalle pistokokeita: "Mitä tämä cheddarjuusto on, miten se on valmistettu? Onko se kuumennettu, onko se sulanut? Onko tässä hampurilaisessa majoneesia?!". Lopputulos oli se, että hätääntyneen tarjoilijan juokseminen keittiöön kolme kertaa ja sieltä saadut vastaukset eivät tyydyttäneet naista. "Minä olen raskaana, en minä voi näitä syödä!!! Haluan uuden annoksen! Mikäs näistä nyt olisi sellainen, että kävisi minulle?" Olin itsekin jo tuolloin raskaana (ja vetelin tyytyväisenä dippiä ja majoneesia naamaan), mutta sympatiani sai ahdistunut miestarjoilija, joka ei oikein tiennyt, mistä päin nyt tuulee. Olen toki sitä mieltä, että tarkka on hyvä olla, jos itse haluaa. Mutta mielellään etukäteen, ei sitten, kun on jo tilannut ja ruokansa saanut.

Myös ystävät saattavat joutua kummastelemaan, miksi on niin tärkeää löytää roskiin heitetty fetapurkki tai lämmittää raskaanaolevalle uuni uudelleen, että hän voi kuumentaa aurajuustopizzan vielä kerran. Ruoka on helpoin esimerkki, ja kirjoitin siitä siksi paljon, mutta vaatimukset ja kysymykset liittyvät moniin muihinkin asioihin (ks. kohta 8, itsekkyys).

10. Äitiyhteisöt ja jakamisen ilo

Vertaistuki on raskaanaolevalle älyttömän tärkeää. Ensimmäistään odottava on koko ajan kaiken uuden ja ihmeellisen edessä ja halajaa tietoa siitä, että joku toinen on kokenut saman, tämä on normaalia ja että synnytyksestä selviää hengissä. Vähän samaan tapaan kuin suljetut piirit ulkomaailmassa, äidit ovat hyviä verkostoitumaan myös virtuaalimaailmassa. On tyypillistä, että asioista keskustellaan yhteisöissä ja netin keskustelupalstoilla, jaetaan kokemuksia ja vertaillaan.

Raskaanaolevalla voi olla myös valtava tarve jakaa kaikki uusi ja ihmeellinen muidenkin kesken ja yhtäkkiä Facebookin etusivulle ilmestyy paljas pallomainen maha, jonka nimenä lukee joku käsittämätön pluslasku ja on paljon sydämiä. 30 ihmistä tykkää ja hihkuu ihanasta mahasta, etkä sinä välttämättä ollut valmistautunut siihen, että aloitat aamusi katselemalla jonkun paljasta mahaa. Lisäksi saatat joutua lukemaan statuspäivityksiä, joissa on samaisia pluslaskuja, päivityksiä neuvolakäynneistä, kertomusta häpyluun (kuulostaa pervolta, mikä se on?) kipeydestä (ja MITÄ tekemällä sen saa kipeäksi?) sekä kaiken huipuksi saatat joskus eksyä lukemaan kaverisi synnytyskertomuksen ja olet vakuuttunut siitä, että olet joutunut jonnekin aivan liian intiimille alueelle. Läheisille ystäville nämä kuvat, päivitykset ja kertomukset eivät välttämättä ole kiusallisia, mutta puolitutut saattavat ahdistua ja ärsyyntyä joka päiväisestä etusivun mahakuvasta ja äiti-tulvasta, joka sitä kommentoi ja pitää sen aina suosituimpien joukossa ja näkyvillä.

Kuten jo aiemmin sanoin, innoitin itse itseäni. Olen lähes varma, että jokaiseen kohtaan olen "syyllistynyt" jollakin tavoin. Osasta olen itse ärsyyntynyt, kun en ole vielä ollut raskaana, mutta toiminut juuri mainitulla tavalla raskauduttuani. Siitä en ole varma, kuinka paljon olen muita ärsyttänyt, mutta voisin kuvitella, että tuntemattomia ja puolituttuja ehkä hyvinkin, ehkä myös vähän ystäviä.