10 asiaa, joilla raivostutat raskaanaolevaa naista

Tämä kirjoitus on tehty marraskuussa 2009, kun odotin esikoistani. Sittemmin olen erikoistunut näihin kymmenen asian listoihin.

1. Huomauta painosta/ruokavaliosta/liikunnasta/raskauskiloista

Varsinkin, jos olet mies, jolla ei ole raskauden kanssa mitään tekemistä, kannattaisi olla hiljaa. Jos olet mies, joka on koko raskauden aiheuttaja, pidä vielä suuremmalla syyllä suusi kiinni. Olen siinä mielessä onnekas, että oman raskauteni aiheuttaja ei ole sanonut yhtäkään poikkipuolista sanaa edellä mainituista asioista. Sen sijaan verenpaineen saavat kuohumaan muut MIEHET, jotka muistuttelevat: "Ei kannata liikaa syödä kakkua, ettei tuu hirveesti niitä kiloja" tai "Kato sit ettei toi tahti jatku raskauden jälkeen." Voin kertoa, että jokainen voi pitää huolta ihan omasta syömisestään, minä pidän huolen omastani.

Yhtä ärsyttävää on, jos joku kyselee "Paljonkos sulle on nyt tullut painoa raskauden aikana?". Ensinnäkään, sitä ei tarvitsisi kenenkään kysyä. Mutta jos nyt kuitenkin joku kysyy, niin vastaatpa mitä tahansa 1-30 kg:n välillä, saat todennäköisesti nyökyttelyä ja jotakin "se on varmasti ihan normaali määrä" -mutinaa, mutta kysyjän ilme kertoo, että hänen mittapuulleen tuossa oli reilusti yli puolet liikaa ja että hän on juuri päättänyt selvitä omasta raskaudestaan joskus tulevaisuudessa ilman yhtäkään lisäkiloa. Sanon vaan, että HAH. Raskausaikana voi ehkä itse vaikuttaa painonnousuun. Voi myös elää porkkanalla ja kurkulla ja saada silti 20 lisäkiloa. Raskausajan jälkeen voi myös palautua entisiin mittoihinsa, kun viitsii nähdä vaivaa. Vaikka olisikin raskausaikana syönyt ihan vähäsen suklaata.

2. Neuvo

Varsinkin, jos et ole itse ollut koskaan raskaana. Neuvot ovat yleensä hyviä ja kullanarvoisia, varsinkin jos niitä itse pyytää. Itse olen saanut parhaat neuvot niiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa tai ovat parhaillaan samassa tilanteessa. En olisi voinut ennen raskautta uskoa, kuinka paljon neuvot voivat myös ärsyttää. Eniten ärsyttävät neuvot, joita ei pyydetä, mutta jotka joku antaa tietämättä asiasta kuitenkaan _ihan oikeasti_ mitään. Kun olet ottamassa itsellesi kupin kahvia, joku sanoo "Saisko tota kahvia raskausaikana juoda?". Ei, ei sitä saisi juoda, sillä pienikin kupponen kääntää sikiöltä pään väärin päin ja lapsi syntyy oudon värisenä kahvivieroitusoireista kärsien. Mutta koska olen niin itsekäs ja kahviriippuvainen, juon kahvia silti. Niin. Kahvia voi juoda n. kolme pientä kupillista päivässä, se määrä on turvallinen myös sikiölle. Olen kuunnellut, mitä neuvolassa sanotaan. Olen tuonut sieltä lappuja kotiin ja lukenut ne. Olen googlettanut joka hemmetin juuston+raskaus ja miettinyt, voiko sitä syödä vai ei. Olen vetänyt herneenpalon nenään syötyäni 5 itua, koska ymmärsin vasta myöhemmin, että niistäkin voi tulla listeriaa. Olen siis ottanut selvää, enkä ole syönyt mitään sellaista, josta olen ollut epävarma. Älä siis huolehdi.

3. Kerro kauhutarinoita synnytyksestä

Päätin jo raskauden alussa olla positiivisella mielellä niin raskauteen kuin synnytykseenkin liittyvissä asioissa ja jätin kauhukokemukset lukematta ja kuuntelematta. Monilla tuntuu kuitenkin olevan tarve kertoa kaikki kauheimmat kokemukset, ja päätöksistäni huolimatta olen niihin toisinaan törmännyt. Kauhutarinoita perustellaan sillä, että ne ovat realistisia, auttavat valmistautumaan ja varmistavat, ettei kenelläkään olisi liian ruusuista kuvaa synnytyksestä. Voin kertoa, että kenenkään toisen repeämiset eivät minua omaan synnytykseeni valmista millään tavalla. Voin kertoa myös sen, että en kuvittele synnytyksen olevan sitä, että makaan peiton alla kultakruunu päässä ja herkkuja tarjottimella, ähkäisen kaksi kertaa ja syliini ilmestyy kuvankaunis vauva, joka parkaisee ja alkaa sitten imeä rintaa. Parin päivän päästä palaan kotiin ja olen aivan kuten ennen raskauttakin, paitsi että olen unelmalapsen onnellinen äiti (kolme viimeistä sanaa toki pitävät paikkansa varmasti).

Tähän asti olen kuitenkin voinut sivuuttaa aika helposti asiat, joita en ole halunnut lukea tai kuulla. Viikko sitten olin tilanteessa, jossa en voinut juosta paikalta kädet korvilla. Lauma 30 vuotta sitten synnyttäneitä innostui tulevasta synnytyksestäni. He alkoivat pohtia, vieläkö tulevassa synnytyssairaalassani on kaikki niin huonosti kuin muinoin ja kertoivat, mikä oli omassa synnytyksessä mennyt pieleen. Suosikkikommenttini oli: "Minä pelkäsin koko ajan, että vauva jää jumiin lantioon. Sitten jos niin käy, ei ole mitään tehtävissä. Siihen ei auta edes leikkaus, se on mennyttä sitten".

4. Yski/aivasta/niistä raskaanaolevan lähellä

Varsinkin näin (sika)influenssa-aikaan olet potentiaalinen itsekäs tartuttajapaskiainen. Minun mielestäni kaikkien virustautia sairastavien pitäisi pysyä kotona tai ainakin käyttää nenäliinaa ja huomioida vastustuskyvytön raskaanaoleva, jonka vieressä räkii ja aivastaa. Jos olet palveluammatissa, sinun ei pitäisi ensin niistää, heittää nenäliinaa roskiin, pyyhkiä käsiä esiliinaan ja alkaa tehdä hampurilaista raskaanaolevalle. En ole vielä koskaan sanonut kenellekään kipeälle ihmiselle pahasti, mutta katseeni on varmasti kertonut enemmän kuin tuhat sanaa. En aina tee sitä edes tahallani, mutta ilmeeni synkkenee kun alan kuvitella kaikkia minuun rientäviä bakteereja. Olimme viime viikolla kaupassa kassalla, jossa myyjä oli nuhainen ja niisteli juuri ennen kuin otti vastaan ostoksemme. "Olisit sä voinut sille myyjälle edes kiitos sanoa, kun lähdit. Ja ehkä vähän hymyillä", mieheni mutisi, kun kävelimme autolle.

5. Etuile/istu ainoalle tuolille/kohtele muuten raskaanaolevaa naista väärin ja epäoikeudenmukaisesti

"Väärin ja epäoikeudenmukaisesti" tarkoittaa yleensäkin sitä, ettet huomioi raskaana olevan naisen erityisasemaa. Vaikka raskaus ei ole sairaus ja jaade jaade jaa, niin kyllä se ainakin erityisasemaan oikeuttaa! Kunnioitan yleensä mummoja ja muita vanhuksia, mutta nyt minä tulevana mummona, joka synnyttää uusia mummoja, olen myös oikeutettu istumapaikkaan, jos jalkojani väsyttää. Koko omaisuuden levittely viiden metrin pituiselle penkille on kohtuutonta silloin, kun tilaa olisi toisellekin. Minua ei myöskään tarvitse etuilla muina mummoina kauppajonossa, sillä myös minulla on kuuma, huono olo, vaikea hengittää, jalkoihin sattuu ja lisäksi pissattaa. Ja minä en ole vielä sopeutunut käyttämään Tena Ladyja.

Oikeastaan mummot ovat vielä aika okei. Mutta olepa ylipainoinen opiskelijanplanttu, joka ei jaksa jonottaa ruokajonossa 20 minuuttia istumatta ainoalla lähellä olevalla jakkaralla. Tai ole niin väsynyt odottamaan liikkumattomassa jonossa, että lasket painavan tarjottimen ja muut tavarasi ennen minua (joka seison ennen sinua!) siihen, johon minä olin omani laskemassa, niin etten varmastikaan saa 15 minuuttiin tehdä muuta, kuin kannatella painavaa tarjotinta ja seisoa turvonneilla jaloillani nälkäisenä ja tuskastuneena odottamassa, että kassakoneet alkaisivat toimia ja jono liikkua. Ja voit aina myös tunkea ja töniä tavaroidesi kanssa niin, että tarjottimeni ja melko iso ja tasapainoton olemukseni alkavat heilua ja koko maitolasillinen kaatuu ruokani joukkoon. Sen jälkeen on kohteliasta, että tuijotat hetken suu auki tapahtunutta ja jatkat matkaasi.

6. Vähättele asioita, joita raskaanaoleva murehtii/miettii

Jos ihan oikeasti murehdin jotakin asiaa, älä sano: "Eiköhän kaikki oo ihan hyvin, älä murehdi. Kyl sä huomaisit jos joku ois oikeasti vialla". Ei se aina niin mene. Joskus juuri huoli voi olla se tunne siitä, että joku ei ole niin kuin pitää. Totuus on myös, että vauva on valmis ja täysiaikainen syntymään yleensä, kun raskausviikkoja on 37+0. Älä sano: "Ei se nyt vielä sillon synny, lähdetään vaan laivalle porukalla." Tai no, voit sanoa siinä tapauksessa, jos olet tutkinut kohdunsuuni ja osannut tulkita sitä. Mutta silloin sinulla on todennäköisesti myös taitoa avustaa synnytyksessä äkkikäänteiden varalta. Tajuan sen, että osan huolista, panikoimisista ja murheista voi ymmärtää vasta, kun itse on samassa tilanteessa. Raskaanaolevalle on silti tärkeää, että hänen sanaansa uskotaan kuitenkin, vaikkei tunteita voisikaan täysin ymmärtää.

7. Unohda raskaanaoleva ystäväsi/hänen raskautensa

Lakkaa pitämästä yhteyttä raskaanaolevaan ystävääsi tai älä ainakaan kutsu häntä mihinkään, sillä hän ei varmastikaan halua tulla, koska on raskaana. Eikä hänellä olisi edes hauskaa. Ja hän puhuisi varmasti vain vauvasta koko illan eikä muilla olisi enää hauskaa. Oikeasti tuntuu todella hyvältä, että on kutsuttu johonkin, vaikkei pääsisikään. Se, että on tervetullut ja hyväksytään erilaisesta elämäntilanteesta huolimatta, on tärkeää huomata.

Olin jokin aika sitten ystävieni kanssa viini-illassa. Siellä oli punaviiniä ja valkohomejuustoa. Kärvistelin ja näen viinistä ja juustosta edelleen unia. Mutta nautin silti. Istuskelin ison, hikkaavaan mahani kanssa sohvalla ja nautin seurasta ja hyväksynnästä. Olin myös pari päivää sitten saanut kutsun uudenvuodenjuhliin mökille. Minulla on silloin jokusen viikon ikäinen vauva, enkä varmasti lähde mihinkään. Kutsujat tietävät sen myös. Ja silti olin kutsusta kovin iloinen. Yksinkertaista. Mutta jätäpä kutsumatta jonnekin. Voi sitä mielipahan määrää! Kuten jo annoin ymmärtää, raskaanaolevan hylkääminen tuntuu pahalta. Mutta haluan vielä sanoa, etten puhu kovinkaan paljon omasta kokemuksestani. En voi todellakaan syyttää omia ystäviäni tällaisesta käytöksestä. Olen kiitollinen siitä, että olen aina ollut niin tervetullut kaikkialle, mahanikin kanssa :)

Toinen paha virhe on, että unohdat raskauden. Periaatteessa raskaanaolevaa pitää siis kohdella samalla tavalla kuin ennen raskautta, mutta et kuitenkaan saa kohdella häntä niin, kuin hän ei olisi raskaana ollenkaan. Ei haittaa, jos et osaa ulkoa listaa, mitä raskaanaolevat eivät saa syödä ja saavat syödä. Olen itse ollut hyvin tarkka "kiellettyjen" ruoka-aineiden syömisen suhteen, mutta osaan sitten itse olla ottamatta juustokakkua ja fetasalaattia, jos sellaisia tarjotaan, se ei ole emännän tai isännän ongelma. Lähinnä tämä koskee tarjoilun juomapuolta. Raskaanaoleva saattaa loukkaantua, jos hänelle on tarjolla ainoastaan hanavettä. Vieläkin tärkeämpi asia on vauva itse. Älä unohda vauvaa, sillä raskaanaolevakaan ei välttämättä unohda sisällään kasvavaa vauvaa yhdeksi minuutiksikaan. On hyvä, että myös muusta voisi puhua ja tulisikin tietenkin puhua. Mutta älä sivuuta vauvaan liittyviä aiheita tai ole kuin koko raskautta tai vauvaa ei olisikaan. Ihan pieni kysymys/huomionosoitus riittää, mutta jos sitä ei tule, se tuntuu pahalta.

8. Kuvittele, että raskaanaolevan maha on kaikkien yhteistä omaisuutta

Ymmärrän, että vauvamaha on ihana ja suloinen ja on se sitä minustakin. Ja saa siihen koskeakin, jos haluaa. On ollut ihanaa antaa läheisille mahdollisuus tuntea pikkuisen liikkeet, potkut ja möyrimiset. Ainakin itse arvostaisin kuitenkin sitä, että minulta kysyttäisiin, saako mahaani koskea. Ei ole selviö, että raskaanaolevan mahaa voi aina taputella. Vauvan kasvaminen sisällä ei mielestäni tee omasta mahastani vähemmän yksityistä kuin ennenkään. Ystävien ja sukulaisten innolle ja kosketuksille olen usein vain hymyillyt, mutta puolituttujen kiinnostus mahan taputtamista kohtaan tuntuu toisinaan hieman oudolta. Lisäksi luvan kysyminen on hyvä vauvankin kannalta. Hänellä on jo unirytmi, ja ainakin meidän vauvamme herää helposti pieneenkin kosketukseen. Kun hän on jo muutenkin aktiivinen, on helpompi antaa toisten tunnustella potkuja tai mylläystä. Kun taas kosketus herättää pienen ihmisen uniltaan, tuntee siitä väkisinkin vähän syyllisyyttä: "Anteeksi nyt, rakas pieni". Varsinkin, kun vauva alkaa olla jo iso, huomaan olevani tavallaan mustasukkainen mahastani. Nyt tuntuu vielä enemmän meidän perheen asialta tunnustella vauvan pieniä jalkoja, jotka tunkevat läpi kyljestä.

9. Kommentoi mahan kokoa

Oma mahani on mielestäni koko ajan ollut melko pieni/keskikokoinen, ja olen ollut siitä iloinen. Itse en ole kokenut loukkaavana sitä, jos joku on sanonut mahaani pieneksi tai sieväksi, sillä olen ollut samaa mieltä. Tosin olen kuullut, että joistain pienimahaisista on tuntunut pahalta, kun mahan kokoa on kommentoitu jotenkin syyllistävään sävyyn. Vähintään rivien välissä on ollut kysymys "Syötkö tarpeeksi, kasvaakohan se vauva nyt kunnolla?". Tähän väliin on syytä huomauttaa, että vauvamasut ovat eri kokoisia. Koko riippuu monesta asiasta eikä usein ole syytä huoleen.

Koska olen pitänyt mahaani aika "normaalin" kokoisena, olen ärsyyntynyt kommenteista "Onpa sun maha ihan jätti-iso, se vaan kasvaa koko ajan!!" On tehnyt mieli huutaa, että mahani on ihan normaalin kokoinen. Parasta on, jos kommenttiin on lisätty: "Se kasvaa ihan jättisuureksi ennen kuin ehdit synnyttämään!" tai varsinkin: "Sieltä tulee ihan jättimegaisovauva!". Vaikka olenkin pääosin positiivisella mielellä, minun on pakko tunnustaa, etten haluaisi synnyttää jättimegaisoa vauvaa. Jos ihan vähänkään jännittää, miten paikat kestävät jalkapallon kokoisen pään ulospunnertamisen, viimeinen kommentti on pahinta, mitä voi sanoa. En oikein tiedä, osaanko havainnollistaa tätä mitenkään tämän paremmin. Ymmärrätte sen sitten, kun olette itse raskaana ja minä tulen sanomaan: "Onpa sulla jo iso maha! Mun kaverilla oli samanlainen ja vauva oli viis ja puol kiloa syntyessään! Aattele, saat synnyttää ihanan jättivauvan!"

10. Kommentoi raskautta tökerösti tai älä kommentoi sitä lainkaan

Ainakin minä kuulisin mieluiten ensin onnittelut, kun tapaan ihmisen, joka huomaa raskauteni ensimmäisen kerran. Se, että olet tykännyt jostain vauvaan liittyvästä Facebook-statuksestani viisi kuukautta sitten, ei riitä. Oikeastaan, vaikka olisit jopa onnitellut Facebookissa, odotan sinulta uusia onnitteluja, kun näemme kasvotusten. "Koskas poksahdat?", "Mitä sulle on tapahtunut?!" ja "Jaa, että semmosta sitten.." ovat ehkä parhaimmat kuulemani kommentit. Niihin tekisi mieli aina vastata ällistyneenä: "Ehen mä raskaana oo, jos sitä meinaat. Söin vaan vähän suklaata kesällä." Kaikista hassuimmalta tuntuu, jos aivan selvästi näet ja tiedät tilani, mutta et sano _yhtään mitään_ asiasta, et ehkä edes kysy kuulumisia, vaan kerrot ainoastaan oman vointisi.

On kai teillä vielä pilke silmäkulmassa? Ettehän ottaneet niin tosissanne? Raskaana sitä ottaa kaiken teidänkin puolestanne hyvin tosissaan, joten pitäkää te muut huumoria yllä :) Ja nyt voin kuvitella, kuinka moni kehittelee päässään listaa "10 tapaa joilla raskaanaoleva voi ärsyttää muita ihmisiä". Olen varmasti innoittanut ne listat. Mutta näyttäkää ne minulle vasta, kun hormonitoimintani on laantunut ;)

Tajusin muuten tätä kirjoittaessani, että tämä kaikki hormonimyrsky on riehunut vain sisälläni. Yleensäkään en kovin herkästi sano kärkkäitä mielipiteitä ilmoille. Nyt olisi vielä neljä viikkoa aikaa käyttää hyödyksi tämä tila ja nämä hormonit. Joten varokaa: jos aivastat kaupassa, ja joku lyö sinua laukulla ja huutaa takanasi naama punaisena, se olen ehkä minä. Tai joku toinen raskaanaoleva.